Back on the B-E-A-C-H! (BYRON BAY, NSW)

Huhhuh vihdoinkin viikonloppuvapaat! Mulla oli 1 vapaapäivä 12 päivän aikana, tuntu todellakin siltä että I need a holiday from my working holiday!

Meillä on täällä Mount Burrellilla 2 vapaapäivää viikossa, ja kun tulin tänne puolitoista viikkoa sitten Collins Creekistä nää oli pitäny jo yhen vapaapäivän eli relasin vaan viime su.  Tällä viikolla tehtiin duunia perjantaihin asti ja vasta huomenna maanantaina koittaa paluu farmilaiffiin.

Lähdettiin perjantaina juoksujalkaa Mickaelin kanssa hostien kyydissä Nimbiniin, josta napattiin kolmen tunnin päästä bussi Byroniin. Saavuttiin sinne alkuillasta, kävin nopeella ilmaisbarbequella puistossa, jonka jälkeen hoidin heti pari pakollista kauneusjuttua! Täällä puskassa oleillessa alan muistuttaa pikkuhiljaa luolanaista joten oli jo aikakin tehdä asialle jotain… Tsekkasin sisään YHA Byron Bay -hostellille 9 hengen dormiin, olisin halunnut yöpyä taas Holiday Villagessa josta saisin vuokrattua laudan ilmaseks, mutta kaikki muut hostellit Arts Factorya lukuun ottamatta oli jo buukattu. Ja toisaalta hyvä nähdä muitakin hostelleja. YHA oli tähän aikaan vuodesta kallis niinkun kaikki muutkin Byronin hostellit, 9 share 34 dollaria yöltä huhhuh.. Huoneessa tutustuin pariin roommateen, Lucyyn Hollannista, Emmaan Englannista ja ruotsalaiseen Ceciliaan. Paula, jonka tapasin viime Byronin reissulla Holiday Villagessa, oli tullu takas Melbournesta Byroniin töiden perässä, ja sovittiin että nähdään illemmalla perinteisesti Cheeky Monkeysin illallisella. Näin Paulan ja sen kaverit 2 Lauraa ja Mayin seiskan aikoihin, syötiin burgerit ja jatkettiin iltaa niiden Aquarius-hostellilla, jossa piileskeltiin järkkäriltä ja juotiin goonia pimeessä ennen kun lähdettiin Woody’siin. Siellä tavattiin muitakin backpackereita, ruotsalaisia ja pari saksalaista ja muitakin varmasti mutta en enää muista mistä. Paula väsy aika nopeesti mutta oltiin Mayin kanssa tanssimassa vielä hyvä tovi, jonka jälkeen mentiin muiden backpackereiden kanssa fiilistelemään rannalle. Suomi vietti perjantaina itsenäisyyspäivää, ja kerroin siitä ylpeänä tietysti muillekin, jonka jälkeen yks ruotsalaisäijä alko kiistelee siitä että saatiinko itsenäisyys niiltä vai Venäjältä ja kehtas vielä väittää että Suomi on ollu itsenäinen vasta 70 vuotta. As if! Rannalla oli ihan jär-kyt-tä-vän kylmä, hiekka oli kylmää, ilma oli kylmää ja meri oli kylmä. Istuttiin siellä kuitenkin taskulampun loisteessa varmaankin puolitoista tuntia, jonka jälkeen käppäilin aamuviideltä takaisin YHA:lle. Matkalla tapasin likan joka käveli tarmokkaasti taskulapun kanssa majakalle katsomaan auringonnousua, toivotin onnea matkaan ja menin vihdoin ja viimein kylmissäni nukkumaan.

Lauantaina heräsin jo 9 aikoihin siihen, kun osa meidän huoneen tytöistä valmistautu tsekkaamaan ulos. Olin jo unohtanut hostellielämän olemattomat unirytmit. Mickael oli laittanut aamukahdeksalta viestin jossa kerto että lähti ekalle surffille, itse päätin suosiolla parannella päänsärkyä hostellilla vielä jonkin aikaa. Syötiin aamupalaa Cecilian kanssa ja lähdettiin mun surffilautasähläyksen jälkeen biitsille. Ja ai että oli hyvä päästä taas aaltoihin! Hostellin lauta oli paras mitä mulla on ollu tähän mennessä ja surffi meni muutenkin hyvin ottaen huomioon että en ollut ihan täysissä sielun ja ruumiin voimissa. Latasin akkuja säännöllisin väliajoin Cecilian luona rannalla, ja lähdettiin kolmen aikoihin sushin kautta takaisin hostellille. Mayi oli myös laittanut viestiä, ja sovittiin että nähdään myöhemmin YHA:lla, jossa se on siis töissä ilmaista majoitusta vastaan. Maattiin Cecilian ja Mayin kanssa riippumatoissa vaikka kuinka monta tuntia jutellen meidän aussikokemuksista, ja lähdettiin vihdoin kuuden jälkeen hakemaan ruokaa meidän biitsipiknikkiä varten. Aldi oli kiinni joten piti mennä Woolworthsiin, aijai kallista! Kerättiin kuitenkin hyvät eväät ja ehdittiin rannalle ennen auringonlaskua, oltiin nurmikolla hetki mutta todettiin että siellä on taas liian kylmä auringon laskettua. Mayi jäi Paulan kavereiden luokse Aquariukseen, ja mentiin Cecilian kanssa takaisin meidän hostellille. Ei huvittanut yhtään lähteä baanalle vaikka olikin lauantai, joten päätettiin mennä TV roomiin katsomaan leffaa ja syömään loput meidän piknikeväistä. Hot tub time machine oli ihan sairaan hauska leffa, tekstitykset oli ihan tuulesta tempastu en tiedä kuka ne oli sinne heittänyt mutta eipä se haittaa kun leffa oli englanniksi anyway! Leffan jälkeen soitin Mitchille kun se oli kerrankin vastannut viestiin, suunniteltiin että nähdään tässä joku viikonloppu ja mennään varmaan yksille festareille Surfers Paradiseen! Ne festit alkaa just kun the Falls -festarit loppuu Byron Bayssa mutta oh well kerranhan sitä vaan eletään. Pitkän puhelun jälkeen menin ajoissa unten maille sillä meidän bussi Nimbiniin lähti jo 11 seuraavana aamuna. 

Sunnuntaina heräsin kerrankin hyvin levänneenä, pakkasin kamat ja menin Cecilian kanssa aamiaiselle. Mickael oli myös palannut aamureippailuiltaan hostellille, ja näin sitä oikeastaan ekaa kertaa kunnolla koko viikonloppuna. Mulla oli vähän huono omatunto siitä, mutta toisaalta pyysin sitä meidän mukaan milloin minnekin ja totta puhuen oli hyvä saada vähän etäisyyttä. Kun näkee jonkun naamaa 24/7 puolitoista viikkoa putkeen alkaa kaivata vähän vaihtelua ja omaa tilaa. Lisäks se tapas lauantaina jonkun saksalaisen äijän ja muuta porukkaa joiden kanssa se hengaili joten kaikki hyvin. Myös Mayi heräs aamiaiselle, se ja Cecilia kirjoitti viestit mun reissuvihkoon ja heitettiin hyvästit toistaiseksi. Fingers crossed että nähdään vielä!

Hypättiin Mickaelin kanssa Nimbinin bussiin, joka pysähty yllättäen myös the Channonin markkinoilla, mikä oli hyvä bonus! Kierreltiin siellä tunnin verran, ostin vihdoinkin hellehatun jota oon metsästänyt pari kuukautta ja jatkettiin matkaa Nimbiniin. Oli hassua mennä sinne kaikkien innokkaiden turistien kanssa, koska hengaillaan siellä aika usein muutenkin ja alan tuntea paikan kuin omat taskuni. Nimbinissä mentiin heti tien varteen liftaamaan, koska se on oikeastaan ainoa keino päästä tänne farmille, joka on 14km päässä Nimbinistä. Aluks näytti aika toivottomalta, kaikki autot oli täynnä ja ne jotka olis ottanu meidät kyytiin meni vaan parin kilsan päähän. Lisäks Mickaelilla oli sen surffilauta mukana mikä tuo mukanaan tiettyjä hankaluuksia. Lopulta kuitenkin mun ikäset nuoret Gold Coastilta pysähty keltasella urheiluautollaan, otti mut ja Mickaelin kamat messiin ja ranu jäi odottamaan toista kyytiä lautansa kanssa. Mickael palas farmille noin 15min mun jälkeen eli sekin sai sitten loppujenlopuks kyydin aika nopsaa. 

Loppuilta kuluukin tänään täällä farmilla kamppaillen tylsistymisen ja ahdistuksen kanssa, lasken taas päiviä että pääsen takaisin rannalle ja sivistyksen pariin. Mutta anyway koitan nyt nauttia tästä ajasta mitä mulla on jäljellä täällä koska onhan tää ihan uskomaton paikka! Plus tiistaina hosteilla on jamisessiot täällä studiolla ja keskiviikkona mennään luonnonpuistoon ja katsomaan kiiltomatoja illalla eli on ainakin jotain mitä odottaa! Torstaina heitänkin sittenkin hyvästit punkeille käärmeille ja hämähäkeille ja suuntaan rannikolle hellz yea! 

xx

VK

COLLINS CREEK / KYOGLE, NSW

Farmiemännän elämää Collins Creekissä!

Nappasin maanantai-iltana Byronista bussin Casinon rautatieasemalle, josta HelpX hosti John otti mut kyytiin. Matkaa Casinosta Collins Creekiin on noin 45min verran, eli aikalailla samoilla huudeilla pyöritään kun Mongogariessa Keithin ja Suen luona. Poikettiin matkalla Kyoglessa, haettiin pizzaa ja käytiin pubissa oluella. Muistutti Evansin ajoista jolloin luuhasin aina vanhojen äijien kanssa paikallisessa hah. Kyoglessa oli uskomaton auringonlasku, koko taivas värjäytyi oranssiksi ja vaaleanpunaiseksi. Kun päästiin tänne vuorten keskelle Collins Creekiin oli jo pilkkopimeää, joten farmin tutkailu jäi seuraavalle päivälle. Syötiin kylmää pizzaa, istuttiin laiskanlinnassa, juotiin kaljaa ja juteltiin niitä näitä. Olin aika uupunut Byronin jälkeen, etenkin aikaisen herätyksen takia ja flunssakaan ei ollut vielä helpottanut, joten mentiin melko ajoissa nukkumaan ja valmistautumaan seuraavaan päivään.

Tiistaina alettiinkin sitten tositoimiin! John rakentaa taloa farmin lähettyvillä päivisin, olin siis itsekseni nautojen, kanojen ja maailman energisimmän koiran Paddyn kanssa. Heräsin päivittäin 6.20 jotta pystyin suunnittelemaan päivän agendan hostin kanssa ennen kun se lähti töihin, sen jälkeen syötin sonnit ja päästin kanat ulos. Hommat oli aika iisejä, eläimistä huolehtimisen lisäks maalasin aitaa ja yhdet rattaat, pesin kattoa ja siivoilin ja autoin farmihommissa kun John tuli kotiin. Mun pääduunia oli oikeestaan ruuanlaitto meille kahdelle. Kelatkaa! Mä kokkaamassa? Tyttö joka aina polttaa kaiken pohjaan ja tarjoo kavereilleen pakasteranuja. Australia on kyllä varsinainen vaimokoulu, varokaa vaan Suomen poikamiehet, kun palaan takaisin tiedän kaiken ruuanlaitosta, rakennushommista ja karjanhoidosta! Suoraan maatalon emännäksi kun pääsen kotiin…

Pikkuduunien lomassa käytin jonkin verran hostin maastopyörää jolla tein pari lenkkiä lähiseuduille. Muita aktiviteetteja oli mm sademetsäretki Sheepstation Creekin Brushbox Fallseille Boarder Ranges luonnonpuistossa, ajelut 4W mönkijällä sekä auringonnousun, -laskun, tähtien ja ukkosen ihailu. Lauantaina nukuttiin pitkään ja käytiin Kyoglen markkinoilla ja hyödynsin kirjaston ilmaista wifiä. Sunnuntai oli erittäin toimelias päivä, herättiin aikaisin ja lähdettiin bushwalkille Johnin vuorelle, paluumatkalla kuultiin dingot, nähtiin 2 possumia, pöllö, kilpikonna ja catfish. Relattiin hetki ja lähdettiin Nimbiniin sunnuntaimarkkinoille ja tsekkaamaan Australian hamppukaupunki. Nimbin oli juuri sellainen kuin kuvittelin, värikäs pikkukylä täynnä nuoria turisteja tutkimassa ympäristöä ja tekemässä diilejä kujilla paikallisten kanssa. Multa kysyttiin vaan 2 kertaa haluanko ostaa pajaa mikä oli aika yllättävää, yleensä ei saa olla yhtä rauhassa. Nimbinissä on pari pääkatua kauppoineen ja kahviloineen, ja koko paikka elää turismilla. Nimbin on tunnettu vapaamielisyydestään ja kannabiskulttuuristaan, 2000-luvun Woodstock. Paluumatkalla Collins Creekiin käytiin Hanging Rock Fallsin vesiputouksella, jossa uskaltauduttiin hyppäämään isolta puunrungolta veteen wuhuu!

Hosti John on tosi mukava ja avoin ja elää pilke silmäkulmassa. Se oli parikymppinen 70-luvulla ja ilmeisesti vietti aika vauhdikasta sex drugs & rock’n’roll laiffia sillon, mutta on rauhoittunut iän myötä niistä ajoista. John on myös reissannut paljon ja sen kanssa oli kiva jutella kaikista reissuista ja paikoista joissa se on ollut. John myös kerto mulle uusia matkakohteita Ausseissa, joissa aion varmasti käydä! Including Tasmania! Iltaisin meillä oli tapana pelata dartsia ja relata, ja hostin kanssa oli myös helppo heittää huulta kaikesta.  Johnin mielestä oon cabbage, aina peloissaan kaikesta, ja se naureskelee mun ötökkä- ja käärmekammolle. Mutta sekin on helpottanut nyt kun oon elänyt keskellä luontoa taas vähän aikaa.

Collins Creekissä oli ihanaa hengähtää hektisen Byronin jälkeen, mutta aloin jo vähän kyllästymään farmilla. Varsinkin kun olin kaiket päivät itsekseni, kaverin kanssa olis ollut aina jotain tekemistä. Tiistaina koittaa onneksi muutto seuraavaan HelpX paikkaan Mount Burrellille, mikä ei oo kaukana Kyoglesta ja vaan 15min päässä Nimbinistä. Ja siellä pitäis olla 2 muutakin backpackeria hommissa eli ei pitäis olla tylsistymisestä vaaraa! Fingers crossed että kaikki menee hyvin siellä!

xx

VK