Sunnuntaina mun piti mennä sightseeingkierrokselle keskustaan, mutta sorruin kultaisen ostoskeskuksen antimiin ja vietin hyvän tovin kaupoissa kierrellen. Kävin kuitenkin Hyde Parkissa ja Oopperatalolla, joten sain pari pakollista Sydneyjuttua hoidettua. Lisäksi käytiin Cecilian (tyttö, jonka tapasin Byronissa joulukuussa) kanssa kävelyllä Botanic Gardenissa, oli ihanaa nähdä taas tuttuja pitkästä aikaa ja purkaa sydäntään milloin mistäkin. Keskustasta palasin Botanyyn, jossa chillailtiin poikien kanssa loppuilta.
Maanantaina lähdettiin Joelin ja Joachimin kanssa satamaan MCA:aan Yoko Onon näyttelyyn. Tavattiin Luke (toinen poika Fallseilta jeeeee!) museon edessä ja venailtiin vielä muutamaa niiden kaveria, ennen kun vietettiin muutama tunti Yoko Onon opeissa valaistuen. Joel lähti takaisin Botanyyn järkkäilemään paikkoja illan poolpartyjä varten, ja seurattiin Luken ja Joachimin kanssa myöhemmin perässä. Poolpartyt oli mun ensimmäiset kunnon aussikotibileet barbequeiltoja lukuunottamatta, ja oli kyllä ihan sairaan hauskaa. Tutustuin moniin uusiin ihmisiin ja oli ihanaa olla taas tuttujenkin seurassa!
Tiistaina autoin Joelia siivoilemaan edellisillan sotkut, jonka jälkeen heitin taas rinkan selkään, sillä vaihdoin majapaikkaa Botanysta Pyrmontiin, lähelle Darling Harbouria pariksi yöksi. Menin yhden Katin luokse, meillä on yhteisiä kavereita mutta ei oltu koskaan tavattu aiemmin kotona, jännää! Löysin asunnolle aika helposti, ja tultiin Katin kanssa hyvin toimeen alusta asti. Lähdin tutkimaan Darling Harbouria ja Chinatownia, jonka jälkeen käytiin Cecilian kanssa kahvilla ja kävelyllä satamassa. Paluumatkalla törmäsin Byronin roommate Kieraniin liikennevaloissa wwhhhaaaatt jee! Luulin että äijä oli vieläkin Aasiassa mutta eheei. Kieran täytti seuraavana perjantaina vuosia ja kutsui mut mukaan karkeloihin Bondille, luvattiin pitää yhteyttä ja toivoteltiin hyviä päivänjatkoja. Jatkoin matkaa hymyissä suin Katin luokse, jossa mua odotti Kati, sen poikaystävä ja Katin hosti. Katsottiin telkkua ja syötiin hyvä illallinen, ja siinä se päivä sitten olikin!
Keskiviikkona ostin yhdistelmälipun Madame Tussaudsin vahakabinettiin, Zoohon, Sealifeen ja Tower Eyeen. Käytiin siskon kanssa vahakabinetissa Amsterdamissa, joten se ei ollut yhtä uutta ja ihmeellistä kuin ekalla kerralla, mutta hyvää ajanvietettä silti! Eläintarha ja merimaailma olivat sen sijaan täyttä tuskaa, liian paljon kiljuvia lapsia ja paikka ahdistavan täynnä, hyvä muistutus siitä miksi yleensä kartan turistikohteita. Kävin rauhoittamassa mieltäni turistihelvetin jälkeen shoppailemalla Culture Kingsissä, josta jatkoin matkaa satamaan. Kävelin Harbour Bridgen toiselle puolelle Luna Parkiin ja takaisin, jonka jälkeen odottelin että Kati pääsee töistä, käytiin vielä beertastingissä Katin ja sen miesystävän kanssa. Hyvä 12 tunnin kaupunkimaratoni yhdelle päivälle huhhuh.
Torstaina jatkoin kiertolaiselämääni ja nappasin bussin Bondille Karon luokse. Ihanaa että on tuttuja vähän joka puolella kaupunkia, niin näkee eri asuinalueita ja elämäntyylejä! Käytiin Karon kanssa Bondi Beachillä surffilla, teki niin hyvää olla taas aalloissa. Vähän jännitti että kuinka käy paikallisten prosurffareiden kanssa mutta hyvinhän siellä pärjättiin. Illalla koitin houkutella Karoa Sydney Towerille, mutta likka oli niin väsähtänyt surffista, että suuntasin keskustaan itsekseni. Kohtasin jälleen kerran korkeanpaikankammoni, kun löysin itseni 250 metrin korkeudesta kaupungin yllä. Saavuin täydelliseen aikaan, juuri ennen auringonlaskua, joten ehdin näkemään kaupungin päivänvalolla sekä led-valojen loisteessa. Towerilta lähdin Cecilian hostellille, jonne löysin vihdoin ja viimein googlemapsien sekoilun jälkeen. Kaadettiin Cecilian ja toisen ruotsalaistytön Veronican kanssa goonia kurkkuun, joka jälkeen otettiin taksi Ivylle, torstai-iltojen bailukeitaaseen. Eeppinen mesta tanssityttöineen ja uima-altaineen! Ivystä hiiviskelin takaisin Bondille, ja kiipesin ikkunan kautta Karon viereen nukkumaan.
Perjantaina lojuttiin vaan biitsillä, eikä tehty oikeastaan mitään kummempaa, koitin saada Kieraniin yhteyttä illalla tuloksetta, joten vietettiin vaan hiljaista iltaa kämpillä, mikä oli hyvä.
Lauantaina käytiin Karon kanssa Coastal walkilla Bondilta Coogeelle. En voinut uskoa, että Karo ei ollut kertaakaan käynyt siellä, vaikka oli asunut Bondilla jo pari kuukautta! Se olis mun ehdoton aamulenkkispotti. Kävelyn jälkeen pakkasin taas rinkan, ja lähdin Town Hallille, josta otin junan Luken luokse Turramurraan kaupungin pohjoispuolelle. Ja siellähän se enkelikiharainen smileyface oli asemalla odottamassa! Luke lähti illalla lenkille, kun suuntasin puolestani Darling Harbouriin ihastelemaan ilotulituksia, ja sieltä taas äkkiä Lukelle, sillä seuraavana päivänä odotti Australia Day ja Big Day Out!
Sunnuntaiaamuna heitin teemanmukaisesti aussibiksut päälle, ja otin junan Olympic Parkiin kohti festareita! Ja mitkä festarit ne olikaan, paikalla loistavia aussibändejä ja ulkomaalaisia artisteja. Omat lempparit Violent Soho, Toro Y Moi, The Naked And Famous, Tame Impala, Grouplove, Flume ja ihan kreisi Major Lazor! Vaikka oonkin nähnyt Ausseissa vaikka kuinka paljon huikeita keikkoja ja festareita, niin onhan tää nyt kummaa fiilistelä suurimmaks osaks itsekseen? Himassa on aina joku tuttu kiljumassa korvan vieressä ja moshaamassa mukana hahah. Onnellisena ja väsähtäneenä tein vielä Strayadayn vikan pysäkin Luken kavereiden luokse Hornsbyyn BBQ-bileisiin, josta päätettiin Luken kanssa tehdä pikku midnighthike himaan. Ei mitään hajua kauanko aikaa meni ja ajoittain vähän hämärän peitossa mitä siinä muutaman kilsan reissulla tapahtui, mutta päästiin joka tapauksessa turvallisesti kotiin.
Maanantaina lähdin taas keskustaan, jossa vietin viimeiset kaksi yötä. Respan häsläämisen jälkeen sain vihdoin heitettyä kamat huoneen nurkkaan, ja kävin taas Botanic Gardenissa ja satamassa. Luken piti tulla kavereidensa kanssa illalla Surry Hillsiin, mutta skippas sen lopulta. Kävin kuitenkin sielläkin seikkailemassa, ja löysin American Apparellin!!! Seuraavan päivän suunnitelmat oli siis selvillä.
Aloitin tiistaiaamuni pakollisella pikakierroksella AA:ssa Surry Hillsissä ja taidegalleriassa, jonka jälkeen lähdin metsästämään uutta adapteria edellispäivänä hajonneen tilalle. Kun sain adapterin hommattua, otin bussin Bondi Beachille Cecilian ja Veronican luokse. Likat oli tanittanut koko päivän, ja lähti pian takaisin kotiin, mutta onneksi näin Kieranin, jota en ollut onnistunut tavoittamaan sen synttäreinä perjantaina.Käytiin sen kanssa Bucketlistissa, jonka jälkeen mun piti käydä vielä moikkaamassa Karoa. Sillä oli työnhakukiireitä, joten Kieran näytti sen sijaan mulle nopeesti niiden kämpän, joka oli ihan Karon naapurissa. Paluumatkalla keskustaan kännykkä delas ja siitähän ne ongelmat alkoikin. En voinut ottaa yhteyttä keneenkään, ja lähdin Sydneystä seuraavana päivänä. Hyvästelyt oli siis uhattuna. Aiemmin päivällä ostamani adapteri ei tietenkään toiminut, joten en voinut käyttää konettakaan yhteydenpitoon. Onneksi hostellin kämppikset jeesas ja sain viimein yhteyden Ceciliaan ja Lukeen, jonka kanssa oltiin sovittu surffitreffit seuraavalle aamulle.
Keskiviikkoaamu alkoi simkortin vaihtamisella iPhonesta ikivanhaan Nokiaan, joka mulla on onneks mukana varapuhelimena. Puhelimessa ei kuitenkaan ollut kenenkään numeroita, joten mulla ei ollut muuta vaihtoehtoa kun hypätä junaan, ja toivoa että Luke hakee mut siitä paikasta, mikä sovittiin edellisenä iltana. Juna-asemalla hukkasin mun aamiaisen, mikä ei yhtään yllättänyt edellispäivän epäonnen jälkeen. Päätepysäkillä alko pulssi nousemaan kun Lukea ei näkynyt puoleen tuntiin, mutta onneksi se kurvas lopulta paikalle ja ajettiin Freshwaterille surffille. Surffin jälkeen käytiin vielä lounaalla Manlyssa ja hukattiin meidän auto parkkipaikalle. Luke kirjotti notebookiin ja heitettiin hyvästit. Oh noooo :( Otin lautan Manlylta Harbouriin, hain kamat hostellilta ja näin nopsaa Ceciliaa sen hostellilla. Luke soitti kertoakseen että jätin puolet mun kamoista sen autoon, ei helvetti. Lisäks olin aiemmin heittänyt mun puoliks käyttämättömän bussikortin roskikseen. Tais olla jo aikakin lähteä Sydneystä, olin niin täynnä stressiä kaiken ravaamisen jälkeen, että unohtelin tavaroita minne sattuu ja muutenkin olin aika all over the place. Siispä lähdin Cecilian hyvästeltyäni junalla Wollongongiin, missä ei ole yhtään mitään. Paitsi meri. Ahh.
XX
VK
