Matka jatkui Cairnsista Port Douglasiin ja Mossmaniin maaliskuun lopulla. Odotin puhelinkeskustelujen perusteella, etta tuleva HelpX host olisi lahella elakeikaa, mutta bussipysakilta mut tulikin noutamaan nelikymppinen aussiaija Sascha. Elattelin toiveita etta saan tehtya kunnon detoxin Cairnsin bailuputken jalkeen, mutta totesin pian etta ne haaveet sai heittaa menemaan heti kattelyssa, silla koko Pojois-Queenslandin vaki on melko alkoholisoitunutta porukkaa.
Syy miksi menin Mossmaniin oli, etta Sascha menetti ajokorttinsa rattijuopumuksesta (yllari) ja tarvitsi jonkun ajamaan sita toihin ja takaisin ja minne milloinkin. Saschan tyttoystavalla Lillianilla ei ollut ajokorttia, joten ne tarvitsi ulkopuolista jeesia. Vastapalvelukseksi sain ruoan, asunnon, auton kayttoon, wifin ja todellisen FNQ kokemuksen voi hyva luoja siita lisaa myohemmin...
Asuin Saschan ja Lillyn kanssa Daintreen sademetsan reunalla, noin puolen tunnin matkan paassa Port Douglasista ja vartin paassa Mossmanin yhden kadun mittaisesta keskustasta. Mulla oli oma huone isoilla ikkunoilla ja massiivisella sangylla, hyvaa vaihtelua hostellilaiffiin. Podin noihin aikoihin muutenkin melko kovaa koti-ikavaa, joten oli ihanaa tasata henkea ja saada jonkinmoinen base muutamaksi vikoksi. Purin rinkan ensimmaista kertaa Mossmanissa, yli viiden kuukauden reissaamisen jalkeen!
Tulin Saschan kanssa hyvin toimeen alusta lahtien, mutta Lillyyn oli melko vaikea saada kontaktia. Se on ollut huonossa avioliitossa ennen kun on seurustellut Saschan kanssa viimeiset nelja vuotta, ja sen on ilmeisesti erittain vaikea luottaa keneenkaan muuhun kun sen sukulaisiin. Joita sattui muuten olemaan alueella 137. Lilly oli taustaltaan aboriginaali, ja etenkin pohjois-Queenslandissa on ilmeisen yleista, etta lapsia on lahemmas kymmenen jo 30 vuoden iassa, ja alle viiskymppisena on jo aika liuta lapsenlapsiakin. Olin erittain kiinnostunnut aboriginaalien kulttuurista, ja Lilly opettikin mulle paljon uutta tietoa kotiseuduistaan ja erilaisista perinteista. Tultiin parin paivan jalkeen jo hyvin toimeen alkukankeuksista huolimatta, ja suunniteltiin viikonloppureissuja joelle ja muihin pyhiin paikkoihin. Jotka ei ikina toteutunut mutta hyva suunnitelma oli kuitenkin!
Perusarkeen Mossmanissa kuului aikaiset heratykset aamuviiden jalkeen, silla Sachan piti olla toissa Port Douglasissa auringonnousun aikaan. Mun paivat kului lahinna Four Mile Beachilla lenkkeillessa, autossa kirjaa lukien tai Port Douglasin keskustassa hengaillessa, kunnes Sascha paasi kotiin toista kahden ja neljan valilla. Ajettiin yleensa bottleshopin kautta Saschan kavereille, jotka oli ihan yhta alkoholisoituneita kun hosti. Usein tuntui etta talla parikymppisella likalla oli ohjat paljon tiukemmin kasissaan kuin kyseisella poppoolla.
Saschan ja Lillyn parisuhde oli erittain ailahteleva ja hammentava. Mentiin mun ekan viikon jalkeen laheiselle ranchille katsomaan bullracingia ja muutenkin nauttimaan perjatai-illasta, kunnes niille puhkesi taas jokin uusi riita ja Lilly otti hatkat. Kun tultiin Saschan kanssa kotiin painuin heti nukkumaan, mutta kuulin taas uuden riidan alkavan, joten Lillykin oli ilmeisesti loytanyt tiensa himaan. Kun herasin aamulla, nain ensimmaisena metrin levyisen reian seinassa ja kuistin taynna rikkinaisia pulloja. Sascha veteli sikeita ja Lillya ei nakynt missaan. Kun hosti vihdoin tokeni siina kahden aikoihin, kavi ilmi etta Lilly oli aamulla lahtenyt koyden kanssa kavelemaan Mossmaniin ja uhannut hirttaa itsensa siina matkalla, ja Sascha oli soittanut ambulanssin hakemaan Lillyn parempaan turvaan. Ei ihan perus HelpX kokemus, ja tassa vaiheessa aloin jo vakavasti harkitsemaan etta jaanko sinne hullujenhuoneeseen vai en. Paatin lopulta jaada, silla musta tuntui etta pystyn auttamaan Saschan takaisin jaloilleen ja saamaan elamansa edes jonkin verran kasaan. Jatkettiin siis vikat viikot kampalla kahdestaan, mutta nahtiin kylla Lillya silloin talloin vaihtelevalla menestyksella.
Saatiin hostin rytmit taas kohdilleen ja elamantavat hieman terveellisempaan suuntaan sen jalken kun jouduttiin tulemaan toimeen ilman Lilliania. Saschalla oli tapana juoda vahintaan nelja kaljaa illassa toiden jalkeen, itse keskityin lenkkeilyyn ja pitamaan parempaa huolta itsestani ja saastelin muut asiat viikonlopulle, mika arsytti siloin talloin hostia. Lopulta saatiin kuitenkin Saschankin tavat reilaan, samoin rahankaytto ja yleinen elamanasenne. Olin Mossmanissa kuskina, mutta paatyo oli kylla enemmankin lifecouchina. Meille syntyi hyva ystavyyssuhde, ja uskon etta kumpikaan ei unohda kyseista vuoristorataa ihan hetkeen!
Ja sitten viela muihin aiheisiin! Koska sain kayttaa autoa paivasaikaan, tein reissun Mossman Gorgelle silla aikaa kun hostit oli duunissa. Mossmanissa ei ole backpackereita, minka takia mun lasnaolo hammastytti useaan otteeseen paikallisia, mutta monet reissaajat tulee kuitenkin kaymaan Mossman Gorgella matkalla Daintreen sademetsaan. Siella on iso joki ja muutama sademetsapolku, ja kaunista luontoa ylipaataan. Olin sademetsassa itsekseni, mutta tapasin reissulla pari brittiijaa, joiden kanssa vietin muutaman tunnin ennen kun jatkoin taas autonkuljettajan velvollisuuksia.
Koska mulla oli tavoitteena saada viisumipaivat tayteen melko pian ja Sascha ei voinut niita mulle kirjoittaa otin myos toisen duunin haltuun. Poimin salaattia sunnuntaisin Saschan kaverin Scottyn farmilla Julattenissa, mika oli matkalla Mossmanista Port Douglasiin. Farmilla oli myos kolme muuta backpackeria, Darren ja Patrick Englannista ja Haedong Koreasta. Tulin jatkien kanssa hyvin toimeen, ja kaytiin juhlistamassa Darrenin synttareitakin Port Douglasissa. Kaytiin myos valilla duunin jalkeen laheisella creekilla virkistaytymassa. Haedongille sattui aina millon mitakin ja etenkin creekilla se teloi aina itsensa jollain tavoin. Mika oli kamalaa mutta hauskaa. Myos hostit Scotty, Michelle ja niiden muksut oli varsin ihastuttavia ihmisia kahdesta koirasta, hevosesta, lehmasta ja ankoista puhumattakaan!
Vikoina paivina sain myos ajaa Michellen ja Scottyn auton huoltoon Cairnsiin, mika antoi mulle taas mahdollisuuden nahda Cairnsin kamuja! "You're back again!?" oli luultavasti paivan yleisin lause hahah. Mutta talla kertaa en jaanyt jumiin luojan kiitos! Paluumatkalla Julatteniin kavin pikaisesti viela Cairnsin Botanic Gardenissa, minka missasin edellisella kerralla.
Vikoina paivina Mossmanissa tein viela reissun Daintreen sademetsaan, missa on kauniita rantoja, nakoalapaikkoja ja sademetsapolkuja. Kruisailin paivan pikkuautolla ja pysahdyin monissa spoteissa matkan varrella, lempparipaikka oli varmaankin kristallinkirkas laguuni! Ja nain superharvinaisen cassowaryn!!!
Mossmanista lahdin jatkamaan matkaa Townsvilleen 3.5, silla seuraavana paivana mulla oli luvassa duunia Groovin the Moo festareilla! Sain Saschan isalta kyydin Cairnsiin, nain kavereita vikaa kertaa ja hyppasin bussiin ja kohti uusia seikkailuja!
FNQ oli melkoinen kokemus ja oli varmaankin jo korkea aika suunnata kohti normaalia ja stabiilia elamantapaa.
Pahoittelut superpitkasta postauksesta, viiteen viikkoon mahtuu paljon asiaa!
xx
VK
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti